keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Parisuhde + rakentaminen = ?

Tuttavani sanoi ihan raksaprojektimme suunnitteluvaiheen alussa, että rakentamisen jälkeen tulee joko avioero tai vauva. Meillä onneksi tuo jälkimmäinen <3 Tämä lausahdus jäi kuitenkin mieleeni pyörimään ja olen jo moneen kertaan aloittanut tätä postausta. Olen miettinyt, osaisinko/uskaltaisinko näin arkaan, syvästi henkilökohtaiseen ja toisaalta rankkaankin aiheeseen koskea. Moni kyseli rakentamisen aikana, kuinka me jaksetaan rakentaa lasten kanssa; kuinka mä jaksan yksin raskaana tyttöjen kanssa ja sitten vielä vauvankin kanssa ja kuinka mies jaksaa rakentaa töiden ohessa. Paljon erilaisia ajatuksia risteilee päässä ja niitä ajattelin tähän kirjoitella. Toivottavasti jaksat lukea :)


Raksaprojekti vie paljon tai melkein kaiken ajan parisuhteelta, perheeltä kuin muultakin sosiaaliselta elämältä, varsinkin jos rakentaa itse töiden ohessa niin kuin meillä tehtiin. Mies lähti aamulla aikaisin töihin, ajeli sieltä suoraan raksalle ja tuli yöllä kotiin. Mahtuuko siihen väliin perhe-elämää ja parisuhdetta vai unohtuu rakkaus ja rakkaat kaiken kiireen keskellä? 

Oikea asenne ja sitoutuminen
Mä sanoisin, että saadakseen rakkauden ja rakkaat yhdessä uuteen kotiin täytyy kaikkien olla asenteella rakentamisessa mukana. Raksaparin tulee päättää, että tähän työhön lähdetään yhdessä. Tähän parisuhteeseen on sitouduttu ja tässä pysytään. Ja tiedostaa, että helppo juttu raksaprojekti ei ole. Ihan samalla tavalla kuin parisuhteeseen lähdettäessä. Päätetään sitoutua, luottaa toiseen, rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä ja ymmärretään, että parisuhde ei ole helppo juttu vaan vaatii töitä ja hellimistä.

Perheen yhteinen aika
Meidän tapauksessa päätimme, että mies keskittyy rakentamiseen ja mä hoidan kodin ja lapset. Ja välillä otamme pieniä taukoja rakentamisesta koko perheen kanssa. Näitä taukoja saattoivat olla vaikka yhteiset pizzansyönti- ja kahvitteluhetket raksalla. Yllätysmunkkikahvit tai porukalla ruokailu paikallisella huoltsikalla :D Yhteinen aika voi olla jotain ihan pientäkin viikonloppureissujen sijaan. Pääasia, että sitä on. Jostain mekin napattiin se perheen yhteinen hetki ja yhden käden sormilla voi laskea ne päivät, etteivät lapset olisi isäänsä nähneet :) Välillä kyselin vanhemmiltanikin, miten heidän parisuhteensa voi ;) Isäni kun veti samanlaisia päiviä kuin mieheni eli työpäivän jälkeen ajeli meidän raksalle ja sitten vielä melkein 60 km takaisin kotiin. Onneksi meidän työmaa ei tullut heidänkään rakkautensa väliin <3

Miehen ja vaimon yhteinen aika
Parisuhteen hoitohetket olivat enemmänkin kortilla. Yleensä valvoin siihen saakka, että mieheni tuli kotiin ja söimme yhdessä iltapalaa. Siinä sitten puhuimme lapsista, raskaudesta, vauvasta, raksa-asioista, joskus tietysti sanailtiinkin, sovittiin ja tuijoteltiin tapettipaloja. Vaikka oli myöhä niin se hetki oli kullanarvoinen <3 Puhuminen onkin tärkeää niin raksa-aikana kuin muulloinkin. Eihän toinen osaa lukea ajatuksia vaan kaikki mietteet, murheet ja ilotkin täytyy kertoa - jakaa elämää toisen kanssa. Haastavaa - I know.
Nyt en muista kuin yhden ihan virallisesti kahdenkeskisen päivän. 10vee-hääpäivämme :) Silloin oltiin kahdestaan koko päivä raksalla (löydettiin lautapinosta hevosmuurahaisia, kannettiin lautoja ja tehtiin parvekkeen ulkovuorilaudoitusta :D) ja illalla mentiin syömään kaupungille ja kuuntelemaan torille Juha Tapiota. Ilta päättyi venetsialaisten ilotulitukseen! Muut kahdenkeskiset ajat ovat tainneet olleet raksa-asioiden hoitamista. Kiitokset isovanhemmille lasten ja meidän hyvästä hoidosta <3

Yhteinen työaika raksalla

Minä ja tytöt olimme aluksi jonkun verran raksallakin mutta kun vauva ilmoitti tulostaan ja maha alkoi kasvaa, ei tellingeillä kiipeily, harkkojen tai lautojen kanto enää ollut niin hyvä idea. Maalaamisenkin jätin suosiolla muille. Appivanhemmat olivatkin siinä suureksi avuksi! Itseäni tietysti harmitti se, etten päässyt osallistumaan rakentamiseen ja olin kadekin pariskunnille, jotka pääsivät yhdessä rakentamaan. Kun vauva syntyi ja osoittautui kilteimmäksi lapseksi ikinä <3, pääsin mukaan sisähommiin. Tytöt viihtyivät piirrellen ja leikkien niin sisällä kuin ulkona ja minä autoin parketin laitossa, tapetoinnissa pikkumiehen seuratessa äidin ja isin puuhia sitterissä. Välillä tehtiin välipalaa, syötiin, imetettiin, vaihdettiin vaippaa ja nukutettiin pikkumies unille ja sitten taas jatkettiin hommia :)

Yhteinen raksalla työskentelyaika ei kuitenkaan mun mielestä korvaa tuota "ei raksallista" yhteistä aikaa. Jos lapsettomat rakentajat ajattelevat, että kyllä tässä pärjätään, kun nähdään koko ajan raksalla ja hoidetaan yhdessä raksajuttuja ja ei muuten panosta parisuhteeseen, voi mun mielestä käydä niin kuin tuossa vieressä olevassa kuvassa. On tietysti aivan mahtavaa, että voi tehdä yhdessä töitä oman kodin eteen mutta yhteistä aikaa ilman raksakiireitäkin täytyy olla. Toisen huomioimista kaiken keskellä muutenkin kuin raksaan liittyvillä jutuilla. Parisuhdetta täytyy vaalia, helliä ja antaa aikaa myös yhdessä oleskeluun ilman raksaa. Lyhyitä tai vähän pitempiä hetkiä :)

Jaksamisesta huolehtiminen
Se, että tajuaa pitää tauon, kun siltä tuntuu. Tai mieluummin vaikka vähän sitä ennen. Se, että tajuaa, että sillä ei ole o i k e a s t i mitään väliä, vaikka muutto myöhästyisi yhden päivän sen takia, että haluatte käydä kylpylässä tai kyläilemässä (vaikka tuo yksi päivä tuntuu silloin ikuisuudelta ja pitäisi vaan painaa töitä). Ehkä se tuntuisi sillä hetkellä turhalta mutta sitä se ei varmasti ole. Perhe ja parisuhde kiittää. Jos ei heti niin myöhemmin aivan varmasti :) Pitää muistaa pitää huolta niin itsestä kuin muista perheenjäsenistä :) Ja jos toinen ei halua/tarvitse taukoa mutta itse tarvitsee niin silloin vaan lähdetään. Mä ja tytöt kävimme yhden yön hotellireissulla Vaasassa, kun pää meinasi hajota kotona. Se teki hyvää niin mulle kuin tytöillekin - vieläkin hymyilyttää hotellin kylpyammeessa polskivat pienet uimamaisterit <3


Vauva ja rakentaminen
Entä raskausaika ja rakentaminen? Olihan se tottakai erilaista kuin aiemmat raskaudet. Yöllä nukkumaan mennessä kun valitti jalkakipua niin ei se mies ihan yhtä reippaasti ollut niitä jalkoja hieromassa niin kuin ennen ;D Tai kun juttelin päivän kuulumisia nukkumaan mennessä, alkoikin yhtäkkiä vierestä kuulua hiljainen tuhina ;) Poiketen edellisistä raskauksista sellaisia yhteisiä "mahaan keskittymishetkiä" oli vähemmän mutta mun mielestä kaikki meni kuitenkin hyvin ja mä sain hurjasti voimaa jaksaa ihanan kasvavan mahan takia. Olimme odottaneet vauvaa jo jonkin aikaa ja kun testi näytti plussaa, tuntui, että olo huojeni, raksaväsymyksen keskelle tuli jotain, joka sai jaksamaan ihan eri tavalla. Kotiarjen ja -asioiden hoitaminen yksikseen alkoi jo väsyttää ja nyt saimme ihania uutisia, jonka voimalla jaksoi taas kummasti! Raskausaika meni nopeasti enkä usko, että mies ehti siihen keskittyä niin paljon kuin olisi halunnut. Aiemmissa raskauksissa mies oli neuvolassa mukana mutta nyt muuton vuoksi miehen työmatka on pitempi, joten hän ei pystynyt osallistumaan neuvolakäynteihin. Täällä ei neuvolassa edes ultrata niin neuvolakäynti on enemmän äitiä varten. Ultrakäynneillä mies oli aina mukana - niitä käyntejä odotamme aina todella! Tyttöjen kanssa kävimme sitten neuvolassa sydänääniä kuuntelemassa ja äiti hikoili puntarilla ;D Iltaisin juttelimme mieheni kanssa niin vauva- kuin raksa-asioita ja hän pääsi tunnustelemaan potkuja :) Kyllä niitä mahan hellimishetkiä oli muutenkin - ja mahan kasvun huomasi ainakin ;)

Kuten sanoin aiemmin, meidän pikkumiehemme oli uskomattoman hyväntuulinen ja reipas vauva. Hän myös, iskänsä onneksi, nukkui iltaunet ja valvoi sitten isin tullessa myöhään illalla kotiin. Silloin tankattiin vauvantuoksua ja nautittiin iskän seurasta :) Kuopuksen täyttäessä puoli vuotta olikin muuttopäivä :) On ihanaa, ettei mieheni koe menettäneensä tuota puolta vuotta poikansa kanssa vaan on pystynyt olla paljon myös hänen kanssaan. Tytöt olivat jo niin isoja, että osasivat vaatia isiltä oman hetkensä ja tankata hellyyttä aina kun olimme yhdessä. Täytyy ihmetellä, miten hän on ehtinyt tämän kaiken - rakentaa, rakastaa, olla perheensä kanssa ja vielä jaksaa töissäkin. Ihmemies <3

Muuton jälkeen elämä on ruusuilla tanssimista
Niinpä sitä luulisi vaan ei se elämä niin mene :) Oli ihana muuttaa ja olla yhdessä mutta raksavuoden aikana mun iltarutiinit olivat muuttuneet ja miehen eivät. Arjen pyörityksessä omasta rauhallisesta iltahetkestä tuli mulle ihan elinehto. Tiedätkö, se hetki kun lapset nukahtaa ja on ihan hiljaista? Voit istahtaa tietokoneen ääreen, käydä rauhassa suihkussa, katsoa telkkaria tai ihan vaan kuunnella pienten tuhinaa. Silloin ladataan akkuja superteholla. Nyt kun oltiinkin yhtäkkiä molemmat jakamassa tuota hiljaista hetkeä, se ei onnistunutkaan niin kuin MÄ olisin halunnut. Yhteiseen rytmiin pääsemisessä oli haasteensa ja se vei aikaakin mutta ollaan siinä onnistuttu. Mies on ymmärtänyt mun omituisuudet ja mä miehen. Voidaan olla jo hiljaa yhdessä :)


En tiedä, onko näiden ajatusten jakamisesta apua tai iloa kenellekään mutta tahdoin ne nyt kuitenkin auki kirjoittaa. Tuntuu, että paljon jäi vielä sanomattakin. Jos jotain painat mieleesi tästä postauksesta (rakennat tai et) niin ota mukaasi tämä: parisuhteessa sitoutuminen on kaiken A ja O. Sitoudu hoitamaan rakkautta. Mikään nuotio ei roihua pitkään, jos notskilla olijat eivät tee lisää polttopuita <3

Peace, love and understanding,



* Kaikki postauksen kuvat ja kuvatekstit ovat Olivia-lehden maaliskuussa 2007 ilmestyneestä lehdestä.

tiistai 28. tammikuuta 2014

Pakeneva kuu

Voisinpa ulvoa kuuta. Kertoa huoleni, syvimmätkin mietteeni ja isot ja pienet suruni.
Ulvahtaa ilostakin, jos siltä tuntuu.
Aamuhämärissä seurasin nopeasti pakenevaa kuuta.

Jotain olisin vielä halunnut sanoa.





Jane

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Karkkikakku

Hei! Ihan alkuun haluan kiittää kommenteista edelliseen postaukseen! Jokaisen olen lukenut ja halunnut niihin vastatakin. Mulla on edelleen ongelmia kommentoinnin kanssa. Nyt en saa julkaistua edes vastauksia omaan blogiini tulleisiin kommentteihin. Kuvia sentään saan jo lisättyä, joten postailemaan pääsen ihan normaalisti. Harmittaa vaan, kun ei pääse vastaamaan eikä kommentoimaan muiden postauksia. Kommentit ilahduttaa aina - ihana, jos ja kun jaksatte jättää viestiä, kun pyörähdätte blogissani.

Täällä ollaan synttärisuunnitelmien parissa :)
Kuopus juhlii 2-vuotissynttäreitään helmikuun lopulla ja olen yrittänyt miettiä jotain kivaa ja uutta kakkuideaa. Samalla muistinkin, etten ole laittanut tänne vielä kuvaa esikoisen kakusta ja hänen 7-vuotissynttäreitään juhlittiin jo joulukuun alussa!

Silloin mietin kovasti sokerimassa-/marsipaanikoristuksia, jotta olisin saanut hienoista hienoimman kakun tehtyä. Esikoinen innostui kuitenkin karkkikakusta ja äitikin sai koristella ihan erilaisen kakun - hieno siitäkin meidän mielestä tuli! Aina ei näemmä tarvi mitään ihmeitä. Karkeilla, kermalla ja erilaisilla strösseleilläkin onnistuu!

Täytteenä tällä kertaa mansikkahilloa, banaania ja kermarahkamangososeseosta. Nam!


Pikkumiehen synttäreille ei ole vielä ideaa, joten jatkan surffailua :) Iloista sunnuntaita!


torstai 23. tammikuuta 2014

Meidän kodin valaisimia

 Mä, niin kuin moni muu, rakastan lamppuja! Välillä harmittelen, ettei lamppuja voi ostaa varastoon ja vaihtaa mielen mukaan :D Tai voishan sitä mutta en henno.. Joka tapauksessa mut löytää aika usein valaisinosastolta kaupassa kuin kaupassa :)

Tässäpä meidän kodin riippuvalaisimia. Olin aika yllättynyt - valkoista valkoista ja valkoista, eri sävyissä vaan! En oo hoksannut väriä ajatellakaan. Oonkohan ostanut valkoista sen takia, että se sulaa sisustukseen? Jostain syystä valkoinen on ollut mun väri valaisimien suhteen :)

Tämä sipulivalaisin löytyy olkkarista :)

Ostettu Prismasta.

Ja tämä tulppaani keittiöstä.

Tilattu Finnish Design Shopista, Normann Copenhagenin Norm 06 lamppu, small

Tämä valaisin on leikkihuoneessa. Siinä on hieman kapea valokeila eli soveltuis parhaiten varmasti pöydän päälle. Mutta suht hyvin on toiminut yleisvalaisimenakin.

Ostettu Villagesta.

 Näitä valaisimia meillä on kuistilla kaksi. Tykkään ihan hirveästi! Tämä on Ikean syksyn uutuuksia, joten sitä löytyy vielä varmasti. Samasta mallista löytyi myös isompi valaisin (hieman matalampi).

Tämä valaisin löytyy Ikeasta.

Tällainen pitsipaperivalaisin löytyi Anttilasta ja se odottelee sähköjen kytkentää yläkerran aulassa. Joo, luit oikein - sähkömiehet <3 ;)



Seuraavat valaisimet olen tilannut Ellokselta paljon ennen muuttoa. Silloin kun aloin suunnitella lastenhuoneiden pintoja ja sisustusta. Esikoisen huone on vaaleanpuna/valkoinen ja sinne sopi ihan mukavasti vaaleanpunainen valaisin :)


Ja toisen tytön huoneesta löytyy sama valaisin valkoisena. Muuten tytön huone onkin aika vahvan vaaleanpunainen niin kuin tuosta takaseinästä voi olettaakin :)



Tämä valaisin on meidän työhuoneessa, joka on vielä ihan kesken. Sen olen tilannut muistaakseni Anttilan nettikaupasta. En oo ihan varma, sillä siitä on jo tosi kauan. Tämä lamppu on kulkenut mukana jo useamman vuoden.


Ja makkarista löytyy myös ikealainen. Näyttää kuvassa harmaalta mutta on sellainen kiva greige :)


Tässä ei toki ollut vielä kaikki valaisimet. Lattia-, pöytä- ja seinävalaisimia löytyy vielä ;) Niistä toisen kerran lisää :)

Iloa perjantaihin! Se on viikonloppu taas!

Lisäys 24.1.
p.s. yksi valaisimistahan unohtui, joten tässä vielä meidän wc-tilojen valaisin. Tämä on niin ihana bling bling että se löytyy sekä ala- että yläkerrasta :) Olen ostanut lamput ihanasta BellaWintage-liikkeestä.

Lamppu löytyy myös My Dreamhome-putiikista, jonka nettisivuilta tämä kuva myös on. Nettikauppaan pääset klikkaamalla tästä.



perjantai 17. tammikuuta 2014

Pitsiä

Viime viikkojen ompeluinnostuksessa sain lyhennettyä yläkerran aulaan verhot mutta en löytänyt niihin sopivan leveää koristepitsiä valkoisena mistään. Sattumalta muistin, että joskus teininä olen tehnyt äidilleni joululahjaksi pitsiliinan ja lankaa pitäisi olla jossain kätköissä jäljellä. Pienen etsinnän jälkeen se löytyikin ja nyt ollaankin ihan pitsisissä tunnelmissa :)


Ihanaa viikonloppua kaikille! Meillä ohjelmassa on Onnelia ja Annelia eli perheen tyttöjen ilta elokuvissa karkkien ja hyvän seuran parissa :)


keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Tervetuloa meille! Kuvia kuistilta.

Ahdas tuulikaappi ja huonot säilytystilat - siinäpä se, mitä päällimmäisenä muistan vuokra-asuntojemme eteisistä. Kengät eivät mahtuneet minnekään ja takkien ja asusteiden säilyttämiseen ei ollut tilaa. Laskutasoa löytyi avaimille mutta millekään muulle ei sitten ollenkaan. Turvakaukalot, vaunut ja sun muut lastentarvikkeet etsi tilansa sitten muualta - olohuoneesta, vaatehuoneesta tai tuulikaapin oven takaa. Kuulostaako tutulta?

Kuisti olikin tila, johon halusin kiinnittää erityistä huomiota, kun aloimme suunnittelemaan rakentamista. Halusin ilmavuutta! Halusin, että kuisti toivottaisi tervetulleeksi ja kutsuisi peremmälle. Olisi lämmin ja välioveton :) Jossain vaiheessa kävi ilmi, että kuistin tai ala-aulan seinään tulisi sähkökaappi. Arvaatte varmaan, etten riemusta hihkunut. No, jonnekinhan sekin oli laitettava ja kuistin seinä oli sitä varten parempi paikka. Silloin jo päätin, että kaappi piilotetaan jotenkin ja aloin etsiä eri tapoja, miten sen voisi tehdä. Melkein heti netin syövereistä löytyi idea, jota muokkaamalla päädyimme tähän ratkaisuun. Olen ottanut kuvat eri päivinä, joten värien vaihtelu kuvissa johtuu siitä. Toivottavasti se ei häiritse hirveästi :)

Ensiksi kuistille tuli penkki, jonka sisällä on säilytystilaa.



Sitten aloitimme vitriinikaapin tekoa. Jo tässä vaiheessa olin ihan onnessani! Siitä tulisi hieno :)


Vähän maalia ja ikkunalasit :)

 Kaappi sai lasiovet ja siihen ristikot. Pikkuisen myöhemmin sain ommeltua oviin vielä verhot, jotta sähkökaapin ovi ei ikkunoista näkyisi. Vitriinikaapista tuli unelma - tykkään hirveästi! Ja olin yllättynyt, kuinka hyvin se istuu tuohon. Tila ei tunnu yhtään pienemmältä. Ennemmin avaralta :) Kaappi tehtiin aulaan tulleen vaatekaapin jämäpuusta. Ostimme ainoastaan istuintasoon käytetyn levyn, saranat ja ikkunalasit. Verhoiksi ostin Citymarketista valkoisen alelakanan alle viidellä eurolla ja verhovaijeri olikin jo valmiina kotona.




Ja tässä valmis kaappi!
<3
Säilytystila tulee mun mielestä aina tarpeeseen ja yritimmekin mahduttaa penkkiin ja vitriinin mahdollisimman paljon tilaa asusteita ja kenkiä varten.

Penkin sisälle mahtuu kenkiä sekä pari koria pipoja ja kaulahuiveja varten. Vitriinin alle tehtiin piilolaatikko ja sinne mahtuu huvin meidän tyttösten pipot ja lapaset heille sopivalle korkeudelle :)

Vitriinikaappiinkin mahtuu sähkökaapin lisäksi jotain. Kaapissa on tällä hetkellä yksi kiinteä hylly ja toinen lisätään tuohon alle jossain vaiheessa. Kuvissa näkyvät rottinkikorit ostin Minimanin alesta. Kaikki korit olivat -50%, joten niille ei jäänyt hintaan kuin kahdesta neljään euroa. Tuonne kaapin vasempaan yläreunaan laitamme myös pikkuhyllyt tai koukut lyhtyjen säilyttämistä varten.


Vitriini sijaitsee aulaan menevän oviaukon vasemmalla puolella ja oikealla puolella on mun tekemä naulakko. Sen alle on suunnitelmissa jotakin. En vaan tiedä vielä mitä? Penkki, lisää säilytystilaa tai jotain muuta. Tällä hetkellä siinä on pikkupöytä, joka odottaa maalia pintaansa ja pientä hiekkapaperihiontaa :)

Koti <3

Tällä hetkellä kuistilla säilytetään vaunuja, joten toinen reuna kuistista on omistettu niille. Yleensä tässä on vain nämä yhdet vaunut mutta joskus myös kaksosten rattaat. Ja silloin on täyttä vaikka kuisti iso onkin (n. 9-m2) :D Kuvia ottaessa nauroin, että oon reilu seitsemän vuotta sitten valinnut hyvät rattaat, kun ne istuvat värinsä puolesta niin hyvin meidän uuden kodin sisustukseen :D




Kuistin ikkunalta löytyy vielä joulukortit :) (Tunnustan myös, että olkkarissa on vielä joulukuusi.. ;) Se tosin taitaa lähteä huomeniltana pihalle...)



 Kuistin värimaailma kokonaisuudessaan on saanut inspiksen tästä ihanasta kyltistä <3 Saimme sen ystäviltämme silloin, kun aloimme suunnitella rakentamista. Kun ihan ensimmäiset alustavat paperit tontista oli allekirjoitettu :) Tämä kyltti on kulkenut mun mukana useammassakin rautakaupassa ja ennen seinälle päätymistä ehti mennä muutossa hukkaan. Nyt se on kuitenkin päässyt paikalleen aulaan johtavan oviaukon päälle :)


Tältä meillä näyttää, kun aukaisee etuoven :) Täytyy sanoa, että mun mielestä tämä on yks meidän Kodin ihanimmista huoneista! Viihtyisitkö sinä?



sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Päiväkahvilla

Tämä syksy on ollut pitkä ja pimeys on tuntunut ensimmäistä kertaa ikinä melkein kestämättömältä. Valon kaipuu on ihan valtava! Se tuntuu sydämessä ja rinnassa välillä ihan kunnolla. Minä, joka joka vuosi odotan syksyä, vesisateita, villasukkia ja takkatulta, olen nyt kaivannut vain lämpöä ja valoa. Nyt vuosi on onneksi vaihtunut ja valoa kohti ollaan menossa <3

Vuodenvaihteen myötä moni tekee hurjia herkuttomuuslupauksia. Mä aloitin viime vuoden vaihteessa karkkilakon ja sitä kestikin elokuun loppuun saakka :) Tarkoitus oli jatkaa jouluun saakka mutta Kreikan reissu ja lennot vaati napostelua ;) Tänä vuonna lupauksia en tehnyt mutta pienen korjausliikkeen kuitenkin syksyn hurjaan herkutteluun. Joulun ajan olenkin syönyt herkkuja kaksin käsin ja nähnyt vielä sen jälkeen untakin karkin syönnistä, joten korjausliike taitaa olla paikallaan ;) Oletko sä tehnyt uudenvuoden lupauksia herkkuihin tai johonkin muuhun liittyen?

Viikolla teki mieli leipoa mutta kun pullaa ja muuta makeaa en halua arkena nyt mutustaa, joten päädyin kinkkupiirakkaan. Suolaisessa piirakassa on varmasti kaloreita yhtä lailla kuin makeassakin mutta koska yritän makeasta eroon niin tämä todella hyvä kinkkupiirakka oli loistava korvike :) Facebookin puolella lupasin jo ohjeenkin tähän herkkuun, joten var så goda:


Kinkkupiirakka
(vuoan halkaisija 27-28cm)

150 g voita (tai vaikka osa voita ja osa margariiniä)
2 1/4 dl vehnäjauhoja
3 rkl vettä
1 dl juustoraastetta

Nypi voi ja vehnäjauhot. Lisää seokseen vesi ja juustoraaste. Painele vuokaan (nosta hieman reunoille) ja paista 10-15 min. 225 asteessa (kiertoilmauunissa 200 asteessa).

Valmista täyte:
4 dl juustoraastetta
1 rkl vehnäjauhoja 
2 munaa
2 dl kermaa/maitoa
150 gr kinkkusuikaleita tms.
oman maun mukaan paprikaa, purjoa, parsakaalta, pestoa, fetajuustoa tms.

Levitä täyte esipaistetun pohjan päälle ja paista vielä n. 15 min.


Tämä piirakka on tosi ruokaisa ja oikeasti hurjan hyvää. Tee vaikka kaveriksi salaattia ja saat siitä lounaan! Suosittelen! Mä nautin sitä päiväkahvilla teen kanssa :) Jännä, miten sitä aina puhuu päiväkahveista vaikken ole kahvia kymmeniin vuosiin juonutkaan :D Mandariinitee on herkkua - ootko koskaan maistanut?


Bloggerongelmat ovat jostain syystä poistuneet. Chromen kautta pääsen taas lataamaan kuviakin, joten täällä ollaan taas :) Jospa nyt alkais onnistua myös teidän muiden blogeihin kommentointi! Pääsin joulukuussa postaamisen kanssa hyvään vauhtiin ja nyt oon ollut ihan helisemässä, kun mikään ei ole toiminut. Silloin kun mikään ei toimi eikä itse osaa tehdä mitään, toivoisi, että olis joku "korkeampi taho", jolta kysyä apua ja harmittaa, etten lähtenyt portaaliin mukaan. Mutta nyt tosiaan taas jatketaan :) Seuraavaksi lupaan kuvia meidän kuistilta!

Ihanaa sunnuntaita ja voimia alkavaan viikkoon <3


perjantai 3. tammikuuta 2014

Paluu aattoon

Aattoa vietimme näissä maisemissa mummin ja ukin kanssa <3
Yläkuvassa on maailman ihanin sauna - niin hyvät löylyt!
 Joulupukkia odotettiin ja löysihän hän perille! 


Jouluillan hämärässä
kynttilä on syttymässä.
Lämmin liekki toivottaa
joulunaikaa rauhaisaa!


Vielä jouluisissa fiiliksissä,


torstai 2. tammikuuta 2014

Mietteitä illanhämyssä ja aamunkajossa

Syksy on ollut niiiiiin pitkä ja pimeä, että meillä on poltettu kynttilöitä varmaan enemmän kuin koskaan aiemmin. Niin ulkona kuin sisälläkin. Takassakin on ollut valkea tosi tiuhaan. Ollaan tunnelmoitu ja yritetty valaista pimeitä iltoja.Välillä meille on annettu lunta ja välillä sitä on tullut, vaikkei ole luvattukaan, mutta joka kerta lumi on myös sulanut ja jättänyt pihat odottamaan kunnon talvea. Toivottavasti se sieltä tulee! Tytöt odottavat luistelu- ja hiihtokelejä ja olishan se mukava päästä kolaamaan taas pihaa oikein kunnolla :)

Edellisenä täysin lumettomana jouluna pitelin sylissäni pientä suloista prinsessaa, meidän esikoista <3 Tuo joulu oli rauhoittumisen, sylittelyn ja ihmettelyn joulu. On vaikea uskoa, että siitä on jo seitsemän vuotta - aika menee niin vauhdilla ja monenlaista noihin vuosiin on mahtunut. Silloin meitä oli kolme, nyt viisi <3

Tulevasta vuodesta tulee minulle erityisen haikea. Olen ollut kotona lasten kanssa esikoisen syntymästä saakka ja ihan kohta kuopuksemme täyttää jo kaksi. Tämä vuosi siis on viimeinen kotiäitivuoteni ja se tuntuu kipuna sydänalassa.. Samalla tiedän, että mua odottaa työ, johon mä palan! Työ, jota haluan tehdä ja joka huonoine ja hyvine puolineen, on mun juttu :) Alkaa 14 kuukauden count down.. Jaiks!! Nyt kuitenkin nautitaan yhteisistä päikkäreistä, satutuokioista keskellä päivää ja siitä, että saa olla läsnä niin kiukussa kuin ilossa ja yhteisissä touhuissa 24/7.

Meillä vielä jouluillaan - mites teillä? Onko kynttilävarastot jo tyhjentyneet pitkän syksyn myötä :)


Arki alkoi ja viikonloppua odotellaan :)



keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Iloa ja onnea uuteen vuoteen 2014!







Iloa, onnea, siunausta, rakkautta ja
kaikkea hyvää uuteen vuoteen 2014!


Se alkaa just nyt!


Jane